Elina Laaksonen

Koiraharrastus alkoi kun ensimmäinen rottis Järvenalhon Baleno Nero tuli taloon -92. Sen kanssa tutustuttiin pk- toimintaan yhdessä mieheni Mikan kanssa. Hän hoiti maastopuolen ja itse tutustuin tottelevaisuuden saloihin.

Balenoa oli mukava koulutella, sillä virtaa ja vauhtia koirasta löytyi. Balenon kanssa kilpailtiin tokossa,jäljellä, haussa, YK/etsintäkokeessa ja suojelussa. Jäljeltä ja hausta sen kanssa saavutettiin käyttövalion arvo.

Vuonna -93 tuli taloon toinen uros Ares. Päätimme että minä otan uuden pennun ja Mika jatkaa Balenon kanssa. Ares ei ollutkaan niin helppo koira kouluttaa kuin Baleno. Sillä riitti virtaa, mutta toimintakyvyssä oli parantamisen varaa. Alkaessani odottamaan perheen esikoista luovutin Areksen Mikalle. Mika kilpaili Areksen kanssa haussa ja suojelussa.

Näytelmäpuolella meitä ei juuri ole nähty. Tämä on suurimmaksi osaksi johtunut vain omasta laiskuudesta opetella koiran esittämisen taitoa.

Nyt perheeseemme kuuluu kaksi malia,; Tyyne ja Tahvo sekä kääpiöpinseri Hilma.

Yhdistystoiminnassa olen ollut alusta asti vahvasti mukana. Erilaisissa hommissa olen touhuillut ja nyt alaosaston puheenjohtajana. Kortillisena kouluttajana olen toiminut jo vuosien ajan.

Puheenjohtajana minulla on haave saada mukaan myös niitä ihmisiä, jotka tällä hetkellä eivät tunne tarvetta osallistua alaosaston toimintaan. Tämän saavuttaminen vaatii työtä ja uusia näkemyksiä, jotta voisimme palvella monipuolisemmin. Ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kertokaa ajatuksianne, vain näin niistä voi tulla totta.

Koulutuksessa mottoni on yhteistyö, halu ja osaaminen. Pennun tullessa taloon, alkaa tutustuminen toisiimme ja temppuihin. Koiralla on oltava alusta asti halu tehdä töitä minun kanssa. Minun ongelmakseni tulee löytää riittävä palkkio pitää yllä koiran motivaatio. Osaaminen syntyy opettamisesta, toistoista ja varmistamisesta. Tämä sama pätee myös kouluttaessani muita ihmisiä. Olen suorasanainen kouluttaja, joka on valmis tekemään tinkimättä töitä sinun ja koirasi eteen.

Kouluttaminen on helpompaa yhdessä toisten ”höyrähtäneiden” kanssa. Aina ei itse huomaa virheitään ja jumittuu tekemään samaa virhettä uudelleen ja uudelleen. Joskus on taas aloitettava täysin alusta. Aina eivät unelmat toteudu, mutta tavoitteita tulee silti olla. Luovuttaa ei mielestäni saa ja joskus onkin paikallaan esim. lajin vaihto. Lajeja on niin monia ja osa niistä erinomaisia rottikselle. Kokeilemalla löytyy se oma, mihin toivottavasti höyrähtää kunnolla. Kilpailemisen ei tarvitse olla päätavoite koiran kanssa touhuamiseen, mutta toivon etteivät ihmiset asettaisi niin korkeita rimoja itselleen. Aloittaa voi vaikka ei täydellisesti hommaa hallitsisikaan, matkalla oppii paljon ja saa mahtavia ystäviä.

Tervetuloa koulutuksiimme!