|
Elina
Laaksonen
Koiraharrastus
alkoi kun ensimmäinen rottis Järvenalhon Baleno Nero tuli taloon -92.
Sen kanssa tutustuttiin pk- toimintaan yhdessä mieheni Mikan kanssa. Hän
hoiti maastopuolen ja itse tutustuin tottelevaisuuden saloihin.
Balenoa
oli mukava koulutella, sillä virtaa ja vauhtia koirasta löytyi.
Balenon kanssa kilpailtiin tokossa,jäljellä, haussa, YK/etsintäkokeessa
ja suojelussa. Jäljeltä ja hausta sen kanssa saavutettiin käyttövalion
arvo.
Vuonna
-93 tuli taloon toinen uros Ares. Päätimme että minä otan uuden
pennun ja Mika jatkaa Balenon kanssa. Ares ei ollutkaan niin helppo
koira kouluttaa kuin Baleno. Sillä riitti virtaa, mutta toimintakyvyssä
oli parantamisen varaa. Alkaessani odottamaan perheen esikoista luovutin
Areksen Mikalle. Mika kilpaili Areksen kanssa haussa ja suojelussa.
Näytelmäpuolella
meitä ei juuri ole nähty. Tämä on suurimmaksi osaksi johtunut vain
omasta laiskuudesta opetella koiran esittämisen taitoa.
Nyt
perheeseemme kuuluu kaksi malia,; Tyyne ja Tahvo sekä kääpiöpinseri
Hilma.
Yhdistystoiminnassa
olen ollut alusta asti vahvasti mukana. Erilaisissa hommissa olen
touhuillut ja nyt alaosaston puheenjohtajana. Kortillisena kouluttajana
olen toiminut jo vuosien ajan.
Puheenjohtajana
minulla on haave saada mukaan myös niitä ihmisiä, jotka tällä
hetkellä eivät tunne tarvetta osallistua alaosaston toimintaan. Tämän
saavuttaminen vaatii työtä ja uusia näkemyksiä, jotta voisimme
palvella monipuolisemmin. Ottakaa rohkeasti yhteyttä ja kertokaa
ajatuksianne, vain näin niistä voi tulla totta.
Koulutuksessa
mottoni on yhteistyö, halu ja osaaminen. Pennun tullessa taloon, alkaa
tutustuminen toisiimme ja temppuihin. Koiralla on oltava alusta asti
halu tehdä töitä minun kanssa. Minun ongelmakseni tulee löytää
riittävä palkkio pitää yllä koiran motivaatio. Osaaminen syntyy
opettamisesta, toistoista ja varmistamisesta. Tämä sama pätee myös
kouluttaessani muita ihmisiä. Olen suorasanainen kouluttaja, joka on
valmis tekemään tinkimättä töitä sinun ja koirasi eteen.
Kouluttaminen
on helpompaa yhdessä toisten ”höyrähtäneiden” kanssa. Aina ei
itse huomaa virheitään ja jumittuu tekemään samaa virhettä
uudelleen ja uudelleen. Joskus on taas aloitettava täysin alusta. Aina
eivät unelmat toteudu, mutta tavoitteita tulee silti olla. Luovuttaa ei
mielestäni saa ja joskus onkin paikallaan esim. lajin vaihto. Lajeja on
niin monia ja osa niistä erinomaisia rottikselle. Kokeilemalla löytyy
se oma, mihin toivottavasti höyrähtää kunnolla. Kilpailemisen ei
tarvitse olla päätavoite koiran kanssa touhuamiseen, mutta toivon
etteivät ihmiset asettaisi niin korkeita rimoja itselleen. Aloittaa voi
vaikka ei täydellisesti hommaa hallitsisikaan, matkalla oppii paljon ja
saa mahtavia ystäviä.
Tervetuloa
koulutuksiimme!
|
