Kun 1980-luvun lopulla harrastamamme rotu muuttui rotikaksi, niin saman tien uppouduin kurkkuani myöden alaosaston toimintaan. Hallitukseenkin osallistuminen juontaa niiltä ajoilta. Kuusi vuota siitä kului puheenjohtajan hommissa. Vuosien myötä on tullut törkittyä lusikka milloin mihinkin koirasoppaan. Useimmat koiraharrastusmuodot ovat tulleet tutuiksi. Joten kokemusta on jonkin verran vähän kaikesta, mutta empä taida olla missään kovin hyvä.

Eka rotikastamme Lotesta tuli kasvatustyömme alkulähde. Vuodesta 1992 on maailmaan putkahtanut Järvenalholaisia pentueita noin yksi vuodessa. Kotona on parhaimmillaan ollut neljä rotikkaa. Sellaisessa laumassa kouluttaminen ja oman johtajuuden "pönkittäminen" on jo oma työrupeamansa. Nykyään kiintiönä on yritetty pitää kahta koiraa, joilla harrastetaan sekä mahdolliset eläkeläiset. Loput jalostukseen varattavat sijoitetaan. Meillä on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus saada parhaille omille jälkeläisillemme jalostusoikeus, joten "ylimääräisiä" narttuja ei ole tarvinnut pitää kotona.

On hienoa, että alaosastomme panostaa voimakkaasti pentukoulutukseen. Jokaisen pennunomistajan kannattaisi se hyödyntää, vaikka tavoitteejna olisi ainoastaan yhteistyökykyinen rottiskaveri. Ainakin ensimmäisenä vuonna pitäisi pennulle olla aikaa, siitä uhrauksesta voitte kumpikin nauttia lopun yhteisen taipaleenne ajan. Jokainen rotikka on ansainnut tulla koulutetuksi ainakin yhteiskuntakelpoiseksi.